Yksi kuvauskohteeni on epämääräiset kivipeikot kalliossa yms eli pareidolia, joissa näen kasvoja siellä missä niitä ei ole. Ehkä. Kivikasvoja. Peikonkasvoja. Erityisen hauskat ovat matkat Mordoriin eli Turun tuomiotiellä siis matkalla Turkussee kaupunginteatterin näytelmiin Taru sormusten herrasta (2018) ja Hobitti (2021), jossa matka on hyvinkin inspiroiva kallioiden läpi tehdyllä tiellä. Aivan kuin kivipeikot paheksuisivat kun heidän rauhaansa on rikottu. Olenko minä tullut Mordoriin? lausutaan kuten olenko minä tullut haaremiin...
Kuvaan liikkuvan linjuriauton akkunasta. Pysäytyksiä ei ole.
Mitä lähemmäksi zuumaa, sitä epämääräisemmäksi meno menee. Sakenee. Tässäkin useita kasvoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.